Nyt kun eilinen ruokasuunnitelma on otettu käyttöön (ja vastoin tapojaan lapsukainenkin suostuu pienen hetken leikkimään ihan itsekseen), on aika miettiä tavoitteita. Mitä mä oikein tältä laihikseltani haluan?

Mä haluan olla laiha. Ok, perusjuttu ja jokaisen laihdutuskuurin, elämäntaparempan, dieetin tai kuntokuurin päätavoite. Haluan olla normaalipainoinen ja ostaa sellaisia vaatteita joista pidän, ei sellaisia jotka sattuvat mahtumaan päälle. Haluan näyttää nätiltä. Hullua että ihminen joka väittää ettei välitä muiden puheista, listaa ensimmäiseksi syyksi ulkonäölliset asiat. Ehkä tässä olisi pienen itsetutkiskelun ja ajatustyön paikka, sillä mä haluan opettaa lapselleni ettei tarvitse olla täydellinen kelvatakseen muille. Että on hyvä arvostaa itseään sellaisena kuin on eikä muiden vuoksi tarvitse muuttua tai esittää jotain mitä ei ole. Toki itseni vuoksi mä tätä haluankin, mä en yhtään tykkää siitä pullataikinan jatkeesta joka mua peilistä katsoo. Se en ole minä.

Haluan elää terveenä ja jaksaa touhuta lapseni kanssa. Faktahan se on että jos on C-luokan nivelet ja XXL-tason painoluokitus, yhtälö ei ole hirveän hyvä arjessa jaksamisen kannalta. Varsinkaan kun palaan kuuden viikon kuluttua fyysisesti raskaaseen vuorotyöhön tienaamaan kevytlevitettä leivän päälle. Kroppa ei yksinkertaisesti kestä tätä määrää pula-ajan lihasta enkä jaksa enää työpäivän jälkeen leikkiä pienen lapseni kanssa. Haluan käydä pikkumiehen kanssa ihmettelemässä suurta maailmaa ja jaksaa potkia palloa ja juosta kilpaa. Liikalihavuuden aiheuttamat elintasosairaudet eivät liiemmin kiehdo, varsinkaan kun kokemusta on jo raskausajan diabeteksesta ja loppuraskauden verenpaineen noususta. Olo oli ihan järkyttävä enkä tahdo sitä fiilistä enää koskaan. Jos siis tekisi asialle jotain.

Haluan oppia syömään oikein. Mun suurin synti on se että mä syön liian isoja annoksia. Eihän ruoan rasvaisuus tai sokeripitoisuus haittaa ellei runsaskalorista mättöä vedä yli äyräiden. Syöhän hoikatkin ihmiset jätskiä ja käy Hesessä. Hitto, suurin osa telkkarikokeista on normaalipainoisia, jopa hoikkia, ja ne on jatkuvasti upean ruoan ympäröiminä. Siitä päästäänkin viimeiseen tahtolausekkeeseen - mä haluan todistaa itselleni (ja miksei muillekin) että mä pystyn tähän. Muutkin pystyy, miksen mäkin.

Kilomääräiset tavoitteet menee viiden kilon välein. Aamulla puntari näytti tasan 100,0 kg (herra hyvästi hallitkoon, missä välissä mä levisin niin paljon?) joten ensimmäinen välietappi on alittaa 95,0 kg. Seuraava kunnon etappi on normaalipainon ja nykypainon puolivälissä ja se tähän mennessä suurin haave on päästä normaalipainoon eli alittaa 70,0 kg. Ihan lopullinen tavoite kirkastuu varmasti matkan varrella mutta nyt haluaisin sen olevan jotain 65 kilon luokkaa.
1. etappi: < 95,0 kg
2. etappi: < 90,0 kg
3. etappi: < 85,0 kg, puolivälissä normaalipainoon
4. etappi: < 80,0 kg
5. etappi: < 75,0 kg
6. etappi: < 70,0 kg, NORMAALIPAINO
7. etappi: < 65,0 kg
Siinähän sitä tavoitetta kerrakseen...